Joulu on ollut meillä synttäriaikaa.
Mistä ännät alkoivat?
7 vuotta takaperin syntyi ensimmäinen pentueeni jonka ideana oli vain pentujen tuottavan iloa omistajilleen niin kuin mamma-Tasha tuotti mulle.
Molemmat vanhemmat olin tuonut, ehkä jopa vähän ajatuksesta unelmoiden, tulevaa silmällä pitäen.
Tapsa eli Tasha eli Natasha tuli kesällä 2002 ensimmäiselle mustalleni Lululle kaveriksi. Lupsa ja Tapsa oli hyvä pari valjakko, kuin siskot ikään.
Tasha muutti sen mielikuvan joka oli syntynyt mustiksista ja siitä millainen rodun kuuluisi parhaimmillaan olla. Tasha oli täysin eri mihin olin tottunut. Tasha oli kaikkea mitä Mustaterrieri voi olla! Täydellinen!
Tashan saapumisen jälkeen kävin jouluna hakemassa Puolasta pitkän kirjeenvaihdon jälkeen uroksen: Ivan Valikord Willa Taira.
Olen kuullut kerrottavan että jollain muulla henkilöllä olisi ollut jotain tekemistä uroksen tuonnin kanssa. Kukku puhetta. Tosiasiassa lensin yksin Puolaan ja valitsin haluamani pennun kahdesta hännällisestä. Kuten olin valinnut pentueen kahdesta vaihtoehdosta.
On totta että hommassa oli kyllä mukana keskusteluissa henkilö ja hän sai esittää mielipiteitään valinnasta ja muusta. Ne vaan ei vaikuttanut mihinkään eikä niitä otettu huomioon, edes silloin.
Paluumatkalla Poznan-Varsova ajettiin ulos tieltä ja kaikkien hengen lähtö oli lähellä. Autosta ei jäänyt mitään ja 6h odoteltiin moottoritien reunassa apua. Ulosajoja säästä johtuen oli liikaa pelastushenkilökunnalle mutta onneksi selvittiin hengissä ja takaisin kotiin.
Kotimaahan saavuttuamme Ivan lähti uuteen kotiinsa koeajalle. Koeaika sujui hyvin ja koti lunasti puolet Ivanista. Tästä eteenpäin Ivanin omistusoikeus jakautui.
Tashan ja Ivanin pennut sitten syntyivät Jouluna. Hillitön määrä! Maitoa ei meinannut aluksi tulla ja pulloralli piti mielen virkeänä...
2 pennuista todettiin etuosan kasvuhäiriö ja jouduttiin lopettamaan 4 kk iässä. Heti kun ymmärsin mistä oli kyse, kieltäydyin Ivanin jatkokäytöstä pennutuksiin. Tämä puolestaan johti riitoihin toisen kodin kanssa ja Ivanin uudelleen sijoittamiseen. Ikävä kyllä Ivanin elämä päättyi aika pian sitten siihen.
Ivan elää kuitenkin lapsissaan ja lapsenlapsissaan.
Pentueen kohdalla olen monesti naureskellut, kuten myös nyt sitä että Tashan tullessa kuulin että p...an sain käteen, Ivan puolestaan piti olla se huonompi kaikin puolin ja suuri kasvattaja ystävineen kun kävi katsomassa pentuja, ne kuulemma olivat aika riukusia ja vaatimattomia, vikaisiakin vielä.
Kuinkas sitten kävikään? Tasha on elämäni SE KOIRA, Ivan periytti Tashan kanssa huikean pentueen ja entä ne nappulat:
Eloon jääneistä pennuista kaksi muutti USAan (Manja, Bella) ja yksi Pietariin (Rada). Radan puolen kilometrin pituisen tittelirivistön johdosta Radasta tuli kaikkien aikojen menestynein suomalainen mustaterrieri. Muut pennut jäivät ilokseni Suomeen.
Näytelmien puolesta pentue on ollut aika lyömätön. Muotovalio- ja voittaja-titteleitä on kertynyt uskomaton määrä! puhumattakaan serteistä, cacibeista tms tms.
Luustollisesti pennut ovat olleet pääsääntöisesti terveitä kuten oikeastaan kaikin puolin muutenkin.
Luonnetta ei ole mitattu, mutta perheenjäseninä pennut ovat lunastaneet paikkansa loistavasti. Erittäin hyviä koiria!
Jälkeläisiä Ännille on tullut Sulolta ja Radalta. Ei ole moittimista pennuissa, oikein loistavia pentuja!!! Wilmalle suunniteltiin pentuja mutta epäonnea oli liikaa matkassa. Kostjalle kuulin olevan suunnitelmissa pentuja ja toivon mukaan pian kuullaan asiasta lisää!
Paljon Onnea rakkaat N-pennut:
Wilma (Nikolina), Sulo (Nachalnik), Ninni (Nostalgiya), Kostja (Nafanail), Leevi (Neikris), Manja (Nyunona), Bella(Nedotroga) ja pilvenreunalla asuva Rada (Nagrada)!
Mistä ännät alkoivat?
7 vuotta takaperin syntyi ensimmäinen pentueeni jonka ideana oli vain pentujen tuottavan iloa omistajilleen niin kuin mamma-Tasha tuotti mulle.
Molemmat vanhemmat olin tuonut, ehkä jopa vähän ajatuksesta unelmoiden, tulevaa silmällä pitäen.
Tapsa eli Tasha eli Natasha tuli kesällä 2002 ensimmäiselle mustalleni Lululle kaveriksi. Lupsa ja Tapsa oli hyvä pari valjakko, kuin siskot ikään.
Lupsa ja Tapsa
RU MVA, FI V05 & 07 BH Natasha s Zolotogo Grada
Tashan saapumisen jälkeen kävin jouluna hakemassa Puolasta pitkän kirjeenvaihdon jälkeen uroksen: Ivan Valikord Willa Taira.
Olen kuullut kerrottavan että jollain muulla henkilöllä olisi ollut jotain tekemistä uroksen tuonnin kanssa. Kukku puhetta. Tosiasiassa lensin yksin Puolaan ja valitsin haluamani pennun kahdesta hännällisestä. Kuten olin valinnut pentueen kahdesta vaihtoehdosta.
On totta että hommassa oli kyllä mukana keskusteluissa henkilö ja hän sai esittää mielipiteitään valinnasta ja muusta. Ne vaan ei vaikuttanut mihinkään eikä niitä otettu huomioon, edes silloin.
Paluumatkalla Poznan-Varsova ajettiin ulos tieltä ja kaikkien hengen lähtö oli lähellä. Autosta ei jäänyt mitään ja 6h odoteltiin moottoritien reunassa apua. Ulosajoja säästä johtuen oli liikaa pelastushenkilökunnalle mutta onneksi selvittiin hengissä ja takaisin kotiin.
Kotimaahan saavuttuamme Ivan lähti uuteen kotiinsa koeajalle. Koeaika sujui hyvin ja koti lunasti puolet Ivanista. Tästä eteenpäin Ivanin omistusoikeus jakautui.
Tashan ja Ivanin pennut sitten syntyivät Jouluna. Hillitön määrä! Maitoa ei meinannut aluksi tulla ja pulloralli piti mielen virkeänä...
2 pennuista todettiin etuosan kasvuhäiriö ja jouduttiin lopettamaan 4 kk iässä. Heti kun ymmärsin mistä oli kyse, kieltäydyin Ivanin jatkokäytöstä pennutuksiin. Tämä puolestaan johti riitoihin toisen kodin kanssa ja Ivanin uudelleen sijoittamiseen. Ikävä kyllä Ivanin elämä päättyi aika pian sitten siihen.
Ivan elää kuitenkin lapsissaan ja lapsenlapsissaan.
Pentueen kohdalla olen monesti naureskellut, kuten myös nyt sitä että Tashan tullessa kuulin että p...an sain käteen, Ivan puolestaan piti olla se huonompi kaikin puolin ja suuri kasvattaja ystävineen kun kävi katsomassa pentuja, ne kuulemma olivat aika riukusia ja vaatimattomia, vikaisiakin vielä.
Kuinkas sitten kävikään? Tasha on elämäni SE KOIRA, Ivan periytti Tashan kanssa huikean pentueen ja entä ne nappulat:
Eloon jääneistä pennuista kaksi muutti USAan (Manja, Bella) ja yksi Pietariin (Rada). Radan puolen kilometrin pituisen tittelirivistön johdosta Radasta tuli kaikkien aikojen menestynein suomalainen mustaterrieri. Muut pennut jäivät ilokseni Suomeen.
Näytelmien puolesta pentue on ollut aika lyömätön. Muotovalio- ja voittaja-titteleitä on kertynyt uskomaton määrä! puhumattakaan serteistä, cacibeista tms tms.
Luustollisesti pennut ovat olleet pääsääntöisesti terveitä kuten oikeastaan kaikin puolin muutenkin.
Luonnetta ei ole mitattu, mutta perheenjäseninä pennut ovat lunastaneet paikkansa loistavasti. Erittäin hyviä koiria!
Wilma ja Sulo
2008 Erikoisnäyttelyn VSP ja ROP
VOITTAJA 2008 ROP ja VSP
Jälkeläisiä Ännille on tullut Sulolta ja Radalta. Ei ole moittimista pennuissa, oikein loistavia pentuja!!! Wilmalle suunniteltiin pentuja mutta epäonnea oli liikaa matkassa. Kostjalle kuulin olevan suunnitelmissa pentuja ja toivon mukaan pian kuullaan asiasta lisää!
Paljon Onnea rakkaat N-pennut:
Wilma (Nikolina), Sulo (Nachalnik), Ninni (Nostalgiya), Kostja (Nafanail), Leevi (Neikris), Manja (Nyunona), Bella(Nedotroga) ja pilvenreunalla asuva Rada (Nagrada)!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti